Siemeneenkin voi saada tekijänoikeuden

Tekijänoikeuksien merkitys koulutyössä lienee useimmille varsin selvä – opetustyö nojaa vahvasti yhteiskunnassa tuotettuihin kulttuuriteoksiin, joten niiden käyttöä säätelevät (ja mahdollistavat) tekijänoikeussäännökset. Mutta välillä on hyvä ottaa vähän eri näkökulma asiaan. Voisiko jollakulla olla tekijänoikeudet ruokaviljan siemeneen? Voisiko hän tällöin määrätä, mitä siemenellä saa tehdä? Ja onko siemenesta kasvatetun viljan uudelleenkylvö laitonta teoskappaleen valmistamista?

768px-Starr_070221-4811_Gossypium_barbadense

Puuvilla on jo pitkään ollut sekä patentein että tekijänoikeuksin suojattu kasvi. Kuva: Forest & Kim Starr, CC BY

Lyhyesti: USAssa ja monissa kehittyvissä valtioissa hyötykasvien geenimanipuloidut versiot on suojattu sekä patentein että tekijänoikeuksin. Tällön maanviljelijä ei osta itselleen siemeniä, vaan vain tietyn käyttöoikeuden eli lisenssin teokseen ja saa lisenssin mukaisen määrän siemeniä, joita hän voi käyttää vain lisenssin mukaisesti. Yleensä lisenssi sallii kylvämisen ja sadon keräämisen, muttei syntyneiden uusien siementen uudelleenkylvöä.

Tavallaan tilanne on sama kuin kirjailijoiden tilanne muutamia satoja vuosia sitten. Jotta tekijän (kirjan tai uuden geenimanipuloidun siemenen) kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa sellaisen työn tekemiseen, jonka kopioiminen on helppoa, on hänelle hyvä turvata tietyt taloudelliset yksinoikeudet, jotta hän voi taloudellisesti hyödyntää työnsä tuloksia. Jos kerran kirjailijalle annetaan yksinoikeudet 70 vuotta kuolemansa jälkeenkin määrätä teoksensa kopioinnista ja julkisesta käytöstä, miksei sitten geeniteknikollekin?

Vasta-argumenttina voisi esittää, että geenimanipuloinnissa harvoin tehdään täysin tyhjästä uutta, vaan kopioidaan valmiita geenejä eliöstä toiseen. Luonnon jo itsenäisesti luomaan ei voi vaatia yksinoikeuksia. Geenimanipulointi kopioi luonnon jo synnyttämiä geenejä, joten se ei ole luovaa.

Vasta-vasta-argumentti on toisaalta se, että eipä musiikissakaan ole mitään uutta keksitty vuosisatoihin, vaan kaikesta musiikista on löydettävissä jokin Bachin luomista tuhansista sävelkuluista. Mutta silti musiikkia pidetään edelleen luovana ja sille myönnetään yksinoikeuksia, vaikkei se täysin tyhjästä synnykään. Missä menee inspiraation ja kopioinnin raja? Riippuu alasta.

Yle uutisoi viime viikolla, että Kolumbiassa muutetaan laajoja kapinoita aiheuttaneita siemenlakeja, jotka antavat (monikansallisille bioteknologiayrityksille) tekijänoikeudet siemeniinsä, pakottaen viljelijät ostamaan uudet siemenviljat joka satoa varten. Maanviljelijän itse kasvattamat siemenet saa vain käyttää ruoaksi.

EDIT 17.7.2015: Lukijakommentin perusteella Ylen uutisointi sisältää asiavirheitä, joten siihen kannattaa suhtautua varauksella. Yleisellä tasolla tässä kerrotut asiat suojamekanismeista kuitenkin ovat oikeita.

Toisaalta, Intiassa on puuviljan viljely ollut jo pitkään vastaavasti suojattua, joko patentein tai muiden aineettomien omistusmekanismien avulla ja sama toistuu ympäri maailman.

Laaja näkökulma asiaan on se, että tekijänoikeuden vanha tasapaino yhteiskunnan ja luovan työn tekijän oikeuksien välillä on jo lähes 100 vuoden ajan ollut vinoutunut. Vaakakuppeja on kolme: yhteiskunta, luova tekijä, ja teollisuus. Viimeisen 30 vuoden aikana maailmalla ja Suomessa tehdyt tekijänoikeuslakien muutokset (pääosin kansainvälisten kauppasopimusten vuoksi) ovat lähes aina suosineet teollisuuden etuja. Toki on hyvä, että teollisuuden (on se sitten media- tai bioteknologiateollisuutta) etuja suojataan, mutta olisi hyvä muistaa, että kyse tekijänoikeudessa on tasapainon löytäminen tekijöiden ja yhteiskunnan hyvän välillä. Jos kuka tahansa osapuoli saa liikaa oikeuksia, tasapaino kärsii ja haittaa yhteiskunnan toimintaa.

Opetus on jo pitkään ollut neuvotteluissa isompien toimijoiden jaloissa. Siksi edelleenkin meillä Suomessa kukaan ei tiedä, voiko esim. yllä mainittua dokumenttia esittää opetuksen aikana. Suomalaisillakin tekijänoikeutta kehittävillä työryhmillä on ollut taloudellisesti tärkeämpääkin tekemistä, kuten selvittää, voiko tv-ohjelmia tallentaa pilveen asiakkaan puolesta. Opetuksen mielekkyys ja toimintavalmiudet nykyisessä median kyllästämässä yhteiskunnassa eivät ilmeisesti ole riittävän merkittäviä, jotta niille vaivauduttaisiin tekemään jotain. Toki on olemassa yksilöitä ja tahoja, jotka näitä asioita koettavat edistää, mutta tulosta tuntuu syntyvän hyvin hitaasti.

Lisää luettavaa:

Kategoria(t): Tapaus Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaus kohteessa Siemeneenkin voi saada tekijänoikeuden

  1. Kiitos tasapainoisesta kirjoituksesta.

    Tämän kohdan …

    ”Yle uutisoi viime viikolla, että Kolumbiassa muutetaan laajoja kapinoita aiheuttaneita siemenlakeja, jotka antavat (monikansallisille bioteknologiayrityksille) tekijänoikeudet siemeniinsä, pakottaen viljelijät ostamaan uudet siemenviljat joka satoa varten. ”

    … joudun kuitenkin korjaamaan. Ko. laki ei pakota ostamaan siemeniä aina uudelleen, eikä varsinkaan pakota ostamaan niitä ”monikansallisilta bioteknologiayrityksiltä.

    Meillä on asiasta täällä tarkempaa analyysiä ja keskustelua:

    http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=836.0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *