Marimekon Metsänväki-kuosi, jolla on ehditty jo Finnairin lentokonekin koristella, näyttää olevan varsin tarkka kopio ukrainalaisen kansantaiteilija Maria Primatšenkon työstä Rotta matkalla. Helsingin Sanomien uutisointi on varsin hyvin tehty, mutta itse erottelisin vahvemmin plagioinnin ja mahdollisen tekijänoikeusrikkomuksen.
Toisen teoksiahan ei saa ilman lupaa kopioida, muuntelusta puhumattakaan. Jos muuntelu on riittävän laajaa eli alkuperäinen teos on lähinnä inspiraationa, on kyseessä kuitenkin itsenäinen ja omaperäinen taideteos. Helsingin Sanomien kuvia katsoessa on kuitenkin varsin selvää, että alkuperäinen teos ei ole ollut vain inspiraationa, vaan varsin tarkkana mallina, josta on lähinnä eläinhahmot poistettu. Jopa puiden järjestys on sama.
Plagioinnista on aivan selvästi kyse – Marimekolle kuosin myynyt taiteilija on myynyt sen omissa nimissään mainitsematta alkuperäisen maalauksen tekijää. Hän on ottanut toisen tekemisestä kunnian itselleen. Epäselvää voi olla, onko hän rikkonut tekijänoikeuslakia, mutta vilpillistä toiminta on joka tapauksessa ollut ja siitä voidaan hyvin rangaista muidenkin lakien perusteella. Mieleen tulee vaikkapa sopimaton menettely liiketoiminnassa.
Onko kyse sitten plagioinnin lisäksi tekijänoikeusrikkomuksesta tai -rikoksesta? Se riippuu lähinnä siitä, onko alkuperäinen teos ylittänyt teoskynnyksen ja onko juuri tämä omaperäinen osuus sitten kopioitu. Tähän en mene itse ottamaan vahvaa kantaa.
Joka tapauksessa taiteilija on pettänyt toimeksiantajansa eli Marimekon luottamuksen. Heidän välisensä sopimus sitten ratkaisee, miten mahdolliset vahingonkorvaukset jakautuvat heidän välillään.
Ehkä se tärkein opetus on sama, jota omissa kouluksissani olen toistanut avoimista sisällöistä puhuessani. Kun netistä löytyy miljardeja avoimesti lisensoituja sisältöjä, ei voi olla aina varma, että ne kaikki ovat netissä laillisesti ja luvallisesti. Siksi: Mitä suuremmat taloudelliset panokset omassa tuotannossasi on, sitä tarkemmin pitää varmistaa käytetyn aineiston lainmukaisuus.
Toinen tapaus on Ginkgo-kuosi, joka on varsin samankaltainen Maria Jauhiaisen samannimisen grafiikan kanssa. Tässä tapauksessa Marimekko kiistää plagioinnin ja mielestäni aivan hyvin perustein. Molemmat kuosit kun perustuvat kolmannen osapuolen – luonnon – designiin. Ginkgo-puun lehti nyt vain näyttää tuolta. Jos niitä sommittelee alustalle, ovat ne vähän väkisinkin tuon näköisiä.
Teoskynnyksen arviointi on tietysti aina hankalaa, mutta uskoisin, että jos pistetään kaikki maailman ihmiset asettelemaan Ginkgo-puun lehtiä alustalle mukavaan kuvioon, syntyisi molempia kuvassa näkyviä sommitelmia vastaavia useita. Väitän siis, että kumpikaan kuoseista ei tässä tapauksessa ylitä teoskynnystä, koska Ginkgo-lehden muodosta kiinni pitämällä he rajoittavat luovuuttaan melkoisesti ja joku muu helposti voisi tuottaa itsenäisesti samankaltaisen lopputuloksen.
Teoskynnyksen alittumisesta huolimatta: Jos joku alkaisi myydä tarkalleen Marimekon Ginkgo-kankaan näköistä kangasta, voitaisiin asiaan puuttua sekä mallisuojan että plagioinnin perusteella. Tekijänoikeussuojaa ei tässä tapauksessa ole eikä sitä tarvita. Toisaalta täsmälleen samalla perusteella Metsänväki-kuosiin voi Primatšenkon perikunta puuttua, kuten yllä jo totesin. Eli jos Marimekko katsoo omistavansa joitain taloudellisia yksinoikeuksia Ginkgoon, pitäisi heidän myös todeta, että heillä ei ole asiat kunnossa Metsänväen kanssa. Nämä ovat tietysti sopimusasioita, jotka on sovittavissa jälkikäteenkin.
Päivitys 4.6.2013: Yle uutisoi, että Marimekko sekä taiteilija Kristina Isola ovat myöntäneet tapahtuneen kopioinnin ja ovat asiasta sekä pettyneitä että pahoillaan.
Mallioikeus pitää rekisteröidä, jotta saa suojan. Jos Marimekko on rekisteröinyt Ginkgo:n ja perikunta ei ole rekisteröitynyt Metsäväki-kuviota, ei näillä kahdella ole samoja perusteita esittämässäsi teoreettisessa tilanteessa. Veikkaisin, että Metsänväelle ei ole mallisuojaa haettu.
Olet aivan oikeassa, että tilanteet eivät ole samoja. Mutta jos Rotta matkalla ylittää teoskynnyksen (kuten se luultavasti tekee), on siinä tekijänoikeussuoja, joka on mallisuojaa vahvempi ja laajempi. Lähinnä yritin tuoda esiin sitä, että jos Marimekko (tai mikä tahansa yritys) katsoo hallinnoivansa joitain immateriaalioikeuksia (ja myös puolustaa niitä), tulee niiden vastaavasti myöntää avoimesti, jos he itse menevät muiden oikeuksia rikkomaan, tahallaan tai vahingossa. Ja joka tapauksessa plagioinnista on kyse, se on selvä.