Käsittelin generatiivisen tekoälyn tekijänoikeuspulmia aiemmassa kirjoituksessa. Johtopäätökset olivat siinä vasta tunnustelevia, sillä asiasta ei olla vielä käyty oikeutta. Emme siis tiedä kovin hyvin, miten USA:n oikeusistuimissa suhtaudutaan eri tekijänoikeuskysymyksiin.
Kuten ounastelin edellisen artikkelin lopussa, ”Loppupäätelmät voivat olla hyvin erilaisia tekstin, musiikin tai kuvien tuottamisen osalta.”
Musiikkiala on ansioitunut oikeuksiensa puolustajana jo 1960-luvulta alkaen, pääasiassa koska musiikissa liikkuvat isot rahat. Siksipä ounastelin, että musiikkiala ei vierestä katso, kun generatiiviset tekoälypalvelut alkavat jäytää heidän liikevaihtoaan. Näin myös kävi tänä kesänä.
USAn musiikin tekijänoikeusjärjestö RIAA haastoi kesäkuussa 2024 oikeuteen sekä Sunon että Udion. RIAA on se sama taho, joka etulinjassa taisteli musiikin striimauspalveluita ja piratismia vastaan 1990-luvulla. Suno ja Udio ovat kaksi startuppia, joiden palveluilla voi promptata itselleen musiikkia. Tulokset vaihtelevat, mutta ovat toki parempia kuin mihin rivikansalainen ilman alan koulutusta pystyy.
Tässä vaiheessa emme vielä tiedä, mihin tulokseen oikeudessa sitten päästään. Sitä saadaan varmaan odotella vuoden verran. Mutta kiinnostavaa on se, että tekoälyjätit kuten OpenAI, Microsoft, Meta, Anthropic ja Amazon ovat myös testailleet mallejaan musiikin saralla. He ovat varmasti nähneet saman kuin Sunon ja Udion perustajat – kyllä nämä mallit musiikkia tekevät ja ihan kivasti. Suuryrityksissä kuitenkin ymmärrettiin, että musiikkia tuottavan palvelun julkaisu olisi RIAA-karhun ärsyttämistä ja siitä voisi seurata koko generatiivisen tekoälyn julistaminen kielletyksi tai lisenssimaksulliseksi. Siksipä musiikkityökaluja ei tarjoiltu julkiseen käyttöön. Strategia selvästi oli keskittyä tekstiin, jossa tekijänoikeuspuolustus on heikompaa, ja koettaa kasvattaa yrityksiä ja palveluita niin pitkälle, että niistä luopuminen ei enää olisi käyttäjille mahdollista.
Musiikkiyritykset Suno ja Udio päättivät kuitenkin pelata lyhyttä peliä ja imuroida käyttäjiltä maksuja, välittämättä suuremmasta uhasta koko generatiivisen tekoälyn toiminnalle. Joten RIAA ärsyyntyi, ja oikeustaistelu alkoi.
Nähtäväksi jää edelleen, miten tässä käy. Vaaditaanko tulevaisuudessa musiikkitekoälyltä lisenssimaksuja, vai kielletäänkö ne kokonaan? Koskevatko samat vaatimukset myös tekstuaalista tekoälyä? Jos kysytään uutismedialta, niin heitä kyllä harmittaa kovasti, kun tekoälyjätit imuroivat heidän uutisensa ja tuottavat omat tiivistelmänsä niistä, ohjaamatta käyttäjiä alkuperäisen tiedon lähteelle.
Miten tässä tilanteessa kannattaa itse toimia? En suosittele tekemään kovin arvokkaita produktioita generatiivista tekoälyä käyttäen. Tulevina vuosina sen musiikki voidaan tuomita laittomaksi, ja sama voi käydä käsikirjoitukselle, lyriikalle, valosuunnittelulle, puvustukselle, lavastukselle tai ohjaukselle. Tai sitten ei.
