Suuret kustantajat pyrkivät suojelemaan oikeuksiaan ja rajoittamaan kilpailua tulkitsemalla kustannussopimuksiaan itselleen edullisesti. Tekijällä on kuitenkin useimmissa tapauksissa oikeus valita jokin muu kustantaja vaikkapa kirjansa sähköistä painosta varten.
eKirjat kasvattavat maailmalla markkinaosuuttaan villisti, mutta Suomessa on hiljaisempaa. Moni pelkääkin, että kotimaiset kustantajat ylihinnoittelevat itsensä ulos pelistä ja samalla kuristavat mahdolliset kilpailijat hengiltä. Esimerkki tästä näkyi 20.6.2011 YLEn Aamu-TV:ssä, kun Sakari Laiho (Suomen Kustannusyhdistys) väitti, että kirjailijalla ei ole oikeutta lähteä julkaisemaan kirjastaan sähköistä versiota, jos tällä on kustannussopimus paperikirjasta kustantajan kanssa – siis ilman lupaa kustantajalta.
Suomen Tietokirjailijat otti tähän asiallisen kannanoton ja totesi, ettei asia ihan näin mene. Tekijänoikeussopimuksia, jollainen kustannussopimuskin on, tulkitaan (korkeimman oikeuden mukaankin) suppeasti, siis suojellen tekijän oikeuksia. Ellei siis sopimuksessa nimenomaisesti anneta oikeuksia sähköisen kirjan julkaisemiseen, ei näitä oikeuksia ole kustantajalle annettu. Sopimukseen ei voida myöskään kirjoittaa mitään tyyliin ”tai muilla mahdollisilla tavoilla tuotettuna”, sillä sopimuksessa ei voida antaa oikeuksia sellaisiin toimenpiteisiin, joita tekohetkellä ei ole olemassakaan.
Tämä kaikki pätee tietysti myös oppikirjoihin. Oppikirjoja tehneet opettajat ovat tehneet kustannussopimukset kustantajien kanssa, mutta ellei sopimuksessa mainita eKirjoja tai verkkoon tuotettavaa näköiskirjaa tai muuta aineistoa, äänikirjaa tai DVD-versiota, ei kustantaja saa tällaisia noin vain tehdä. Eikä voi myöskään estää kirjan tekijää neuvottelemasta tällaisten teoskappaleiden kustantamisesta muiden toimijoiden kanssa.
