• Kirja
    • Osta kirja
    • Handbok på svenska
    • Asiantuntijat
      • Tarmo Toikkanen
    • Korjaukset
      • Kuvasitaatit arvosteluissa ja tieteellisissä esityksissä
      • Kopioston Digilupa
  • Blogi
    • Kaikki kirjoitukset
    • Viikon pulmat
    • Tekijänoikeusuutiset
    • Sivuston tiedotteet
    • Aineistot
    • Esimerkkitapauksia
    • Haastattelut
    • Vieraskynät
  • Kopiokissa
    • Osa 1. Väliaikainen tallennus
    • Osa 2. Selittävät piirrokset
    • Osa 3. Onko opetus yksityistilaisuus?
    • Osa 4. Tekijänoikeuden historiaa
    • Osa 5. Julkinen ei ole avointa
    • Osa 6. Sitaatit
    • Osa 7. Avoimet sisällöt
    • Osa 8. Digilupa
    • Osa 9. Oppilaitoksen oikeudet opettajan tuotoksiin
    • Osa 10. Verkkopalveluiden käyttöehdot
    • Osa 11. Luennon tallentaminen
    • Osa 12. YouTube-videot opetuksessa
    • Remix Kopiokissa
      • Säännöt
      • Ohjeet
      • Materiaalit
  • Koulutus
    • Tarmo Toikkanen
    • KOTEK-hanke
  • Aineisto
    • Selvitä käyttöoikeutesi kyselyn avulla
    • 12 luentotallennetta tekijänoikeuksista
    • Sopimusmallit avoimeen sisällöntuotantoon
    • Kopioston Digilupa
    • Kuinka teet oppilaitoksen tekijänoikeusohjeet ja -sopimukset
  • Linkit
    • Kirjassa mainitut linkit
    • Facebook
    • Twitter
  • Tietoja

Opettajan tekijänoikeus

Opettajan opas tekijänoikeuksiin

2011-02-04

Plagiointia tapahtuu myös politiikassa

Tämä kirjoitus ei ole puoluepoliittinen kannanotto, vaan kiinnostavan plagiointitapauksen erittelyä. Yle uutisoi tänään erään kotimaisen puoleen julkaisemaa ilmasto-ohjelmaa ja osoitti, että se on lähes tarkka kopio erään ammattiliiton vuoden takaisesta ilmastolausunnosta. Taustalla on kuitenkin sama kirjoittaja. Kuka siis plagioi ja ketä?Tarkastellaan ensin, onko tässä tapauksessa rikottu tekijänoikeuslakia. Ammattiliiton julkaisema ilmastolausunto ylittää kirjallisena teoksena varmasti teoskynnyksen, joten sen kopiointi ilman oikeudenhaltijan lupaa on kiellettyä. Lausunnon on allekirjoittanut liiton puheenjohtaja, sihteeri sekä projektityöntekijä. Tämä projektityöntekijä on nykyisin saman puoleen palveluksessa, joka julkaisi oleellisesti identtisen teoksen omana ilmasto-ohjelmanaan. Jos tämä projektityöntekijä oli itse kirjoittanut alkuperäisen lausunnon, eikä ollut luovuttanut oikeuksiaan teokseen yksinoikeudella liitolle, on hänellä oikeus käyttää teostaan muuallakin. Todennäköisesti tekijänoikeuslakia ei siis ole rikottu.
Plagiointi on kuitenkin eri juttu. Kuten opaskirjankin sivulla 71 luetellaan, plagiointiin voi syyllistyä kovin monella tavalla. Ja tosiaan myös omaa teostaan voi plagioida.
Luultavasti sama projektityöntekijä on kirjoittanut myös puolueen ilmasto-ohjelman, hieman sanamuotoja muunnellen olemassaolevasta tekstistään. Kun ilmasto-ohjelmassa ei mainita, että se perustuu aiemmin julkaistuun lausuntoon, on kyseessä itseplagiointi. Kirjoittaja siis plagioi itse itseään. Yleisöllä on lähtökohtaisesti odotus, että julkaistu teksti on uutta ja itsenäistä tuotosta, eikä vanhan kierrätystä. Jos dokumentissa suoraan sanottaisiin, että tämähän on oleellisesti sama kuin dokumentti X, niin tällöin kyseessä ei olisi plagiointi ja kaikki myös ymmärtäisivät, että dokumentti ei tuo mitään uutta, vaan on vain vanhan paketointia uuteen. Mutta tässä tapauksessa kyse on yleisön harhaanjohtamisesta, siis plagioinnista. Vastaavana esimerkkinä oppaan sivulla 118 on kuva, joka on julkaistu aiemmin saman tekijän toisessa kirjassa. Ilman kuvatekstin mainintaa tästä olisi tuon kuvankin julkaisu ollut itseplagiointia.
Mutta lisää seuraa. Julkaisutilaisuudessa puolueen puheenjohtaja väitti tekstin olevan hänen omaa tuotostaan (”mä olen nyt puolitoista vuotta tehnyt tätä”), mikä on myös plagiointia. Kun tekstin on kirjoittanut puolueen vaalityömies, ei puolueen puheenjohtaja voi rehellisesti väittää itse kirjoittaneensa tekstiä. Tietysti vaalityömies voi sopimuksella antaa puolueen puheenjohtajalle oikeuden tekstiä käyttää ja julkaista, mutta Suomen lain mukaan kirjallisen teoksen tekijän nimeä ei voi noin vain poistaa, vaikka tekijä itse niin haluaisi. Kirjoittajan nimen pitäisi siis dokumentissa olla näkyvissä.
Tässä tapauksessa dokumentin kirjoittaja on säästänyt omaa työtään ja julkaissut saman tekstin kahdelle toimeksiantajalle hyvin pienin muutoksin. Hän syyllistyi itseplagiointiin ja periaatteessa jälkimmäinen toimeksiantaja voisi vaatia häntä tästä väärästä toiminnasta tilille. Toisaalta tämän toimeksiantajan puheenjohtaja vuorostaan esittää kirjoituksen ja sen sisältämät ideat ominaan, jolloin hän syyllistyy vilppiin. Ihan sama, onko kirjoittajan kanssa sovittu, että näin tehdään – kyseessä on kuitenkin selvästi teksti ja ajatukset, joiden muodostamisessa puheenjohtajalla ei ole ollut mitään tekemistä, joten kunnian omiminen niistä on lähinnä – no, väärin.
Ja loppuun vielä kertaukseksi: Tämä ei ole puoluepoliittinen kannanotto. Jos ja kun vastaavia plagiointeja paljastuu minkä tahansa puolueen (tai muun organisaation) toimesta, voin raportoida niistä tässä blogissa. Kyseessä oli kuitenkin mielenkiintoinen tapaus itseplagioinnista, mistä harvoin saa hyviä esimerkkejä. Kiitos siis valaisevasta esimerkistä asianomaisille.

Article by Tarmo Toikkanen / Tapaus, Uutinen / itseplagiointi, plagiointi Kommentoi

Tietoja Tarmo Toikkanen

Design-researcher, entrepreneur, author. Psychology of learning, engagement design, educational technology, prototyping, participatory design, copyright and Creative Commons.

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tervetuloa

Opettajan tekijänoikeussivusto kertoo tekijänoikeusasioista opetuksen ja opettajan näkökulmasta, konkreettisesti ja ilman kapulakieltä.

Haku

Copyright © 2023 · Education Pro on Genesis Framework · WordPress · Kirjaudu sisään